Team Ahven Road Trip USA 2008

7 000 kilometriä takana

2008-08-26T21:56:00.007+03:00

Näytä suurempi kartta

klikkaa suuremmaksi niin näet karkean reittimme.

Isoimmat elämykset

Kalifornian ja Floridan välille mahtuu koko kirjo erilaisia luonnonmaisemia: Tyyneenmereen putoavat jyrkät kalliorinteen, vehreät viinitilat, hiekka-aavikot, kanjonit ja vuoret punaisine seinineen, tasangot ja pellot, vehreät metsämaisemat, suoalueet. Matkalla maisemat vaihtuivat moneen otteeseen, ei pääse pitkästymään!

Joitakin kaupunkeja ja paikkoja ihmisen on pakko kerran elämässään nähdä ja kokea: San Francisco (kumpuileva kaupunki, kiinalaiskorttelit), Los Angeles (viihdemaailman keskus), Las Vegas (aikuisten Puuhamaa), Grand Canyon (oikeasti valtava), Memphis (Graceland ja Bealestreet), New Orleans (vastakohtien kaupunki, Big Easy).

Ajaminen

Ajaminen USA:ssa on helppoa, kunhan on navigaattori, joka kertoo miten päästä perille. Pelkän kartan kanssa tuntuisi mahdottomalta ajaa tiettyyn osoitteeseen. Navigaattorinkin kanssa tuli muutaman kerran mentyä väärästä liittymästä, mutta onneksi se laskee heti uuden reitin. Lisäksi navigaattorin avulla voi hakea läheltä huoltoasemia, ravintoloita yms. palveluja.

Liikennettä on paljon (ja parhaimmillaan 4-6 kaistaa samaan suuntaan), mutta se on yllättävän sujuvaa. Moottoriteillä kaikki ajavat vakionopeuden säätimillä ja välillä pujotellaan oikealtakin ohi, liian säikky ei saa olla! Liikenneonnettomuuksia tapahtuu, näimme ehkä 5-6 peltikolaria. Hassuin kolari oli Memphisissä, kun hotellin ikkunasta näimme henkilöauton törmänneen poliisiauton perään. Tilannetta selvittelemään tarvitiin 7 poliisipartiota!

Yksi vaaratekijä liikenteessä ovat rekat, joiden renkaat tuntuvat hajoavan usein (kumin kappaleita siellä täällä). Siis mielummin ohi kuin perässä roikkuen. Pidemmälle matkalle on ajomukavuuden takia hyvä ottaa kunnon auto. Meilläe sattui Nissan Murano S AWD, josta pidimme paljon.

Bensan hinta vaihteli n. 3,5$-4,5$ gallonalta, kalleinta on Californiassa.

Majoittautuminen

Tien päällä ollessamme asuimme lähinnä motelleissa (Econolodge ja Days Inn, 50-70 usd), jotka varasimme yleensä edellisenä päivänä netistä. Kaupungeissa teimme etukäteen varauksen tiettyyn hotelliin tai sitten käytimme hotwire.com -palvelua. Ainakin tähän aikaan vuodessa erittäin hyvistä 4-tähden hotelleistakin saattoi irrota huone 80-120 usd/yö.

Ketjumotellien taso riittää hyvin yhden yön pysähdyksille. DaysInneissä on aina uima-allas ja yleensä itsepalvelupesulat, jossa vaatteiden pesu onnistuu helposti. Hintaan kuuluvat aamupalat ovat aika surkeita, ellei sitten halua syödä donitsia ja vohvelia heti aamusta.

Motelleissa on yleensä ilmainen langaton nettiyhteys asukkaille, eli kannettava kannattaa ottaa mukaan.

Ruokailu

Pyrimme noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota eli lihaa, kalaa, kanamunia, juustoa ja kasviksia. Tämä karsi pois valintalistalta useimmat pikaruokapaikat, joita on valtavasti.

Emme yleensä syöneet aamupalaa motelleissa / hotelleissa. Denny's niminen ravintola tarjoilee aamupaloja 24 tuntia vuorokaudessa. Shoney's -ketjulla on buffet-aamiainen 11.00 asti, hyvä koska voi valita mitä syö (myös salaattia ja hedelmiä tarjolla). Vastaavia paikkoja ovat rekkakuskienkin suosimat Flying J's ja Iron Skillet. Wendy's tarjoilee kohtuullista kana-ceasar-salaattia. Useimmiten kunnon aamiainen (tai aikainen lounas) riitti iltaan asti.

Illallisravintoloiden kirjo oli melkoinen. Taso kohtuullisesta loistavaan. Pihviliha erinomaista verrattuna suomalaiseen ja tapa valmistaa lähes poikkeuksetta oikea (medium-rare, pinnalta rapea, keskeltä selvästi punainen). Keskimäärin illallinen kahdelle 70-80 usd, isoissa kaupungeissa hienommissa ravintoloissa viineineen 150-200 usd.

Viihde

Iltamenoja rajoittaa jonkin verran etäisyydet. Majapaikat eivät yleensä osu ihan keskustaan ja kaikkialle kuljetaan autolla. Poikkeuksena Memphis, jossa raitiovaunulla pääsee monilta keskustan hotelleilta Beale Streetille ja New Orleans, jossa ranskalaiskorteelissa asuvalle Bourbon Street ja Frenchmen Street ovat kävelymatkan päässä. Myös Miamissa voi kävellä ravintola-alueille, kun asuu riittävän keskustassa (1-22nd street).

Drinkkien hinnoittelussa iso hintahaitari: Las Vegas, New Orleans (Bourbon street) ja Miami tuntuivat juhlijan kukkarossa kalleimmilta.

Viimeistä viedään

2008-08-22T00:28:00.013+03:00

Eilen kävimme onnistuneen road tripin kunniaksi syömässä hyvin ja juomassa erinomaista espanjalaista punaviintä ravintola Ola Miamissa, ei kovin halpaa... Sitten pistäydyimme pubissa sekä yökerhossa, jossa sisäänpääsymaksulla sai juoda niin paljon kuin kykeni (miehet 25$, naiset 20$) ja kyllähän siinä muutama tuli otettua.

Tänään paistoi aurinko iltapäivään asti. Olimme altaalla ja kävimme myös rannalla kastelemassa varpaat Atlantiin. Illalla vielä yksi hyvä illallinen. Sitten laukkujen pakkausta, koska aamulla on herättävä kohtalaisen aikaisin. Lento New Yorkiin lähtee klo 10.31 .

Loma alkaa olla loppusuoralla. Vielä olisi mennyt muutama viikko...

South Beach Miami

2008-08-21T02:05:00.006+03:00

Ajoimme hyvässä säässä, parin sadekuuron saattelemana, viimeisen etapin Miamiin. Olemme nyt todellakin ajaneet länsirannikolta itärannikolle koko maan halki 12 osavaltion kautta ja 7000 km takana!

Yövymme South Beachillä (21st Street), Days Innissä. Huoneesta on hyvät näkymät ja parveke rannalle ja merelle.

Näytä suurempi kartta

Rantoja ja ravintoloita

2008-08-20T16:38:00.003+03:00

Fay ei sitten ulottunut tänne asti vaan meni etelä/itäpuolelta ohi. Pieniä tuulenpuuskia oli ja pari pisaraa tuli taivaalta, mutta välillä aurinkokin paistoi.

Koska sää oli hyvä kävimme ajelemassa muilla rannoilla, joita tässä lähistöllä on paljon: Belleair Beach, Redington Beach, Indian Beach, Madeira Beach jne. Hiekka on uskomattoman valkoista. Paljon loma-asuntoja (kerrostaloissa) ja hienoja omakotitaloja. Osa oli varautunut myrskyyn nostamalla veneet suojaan ja peittämällä ikkunat puulevyillä.

Hyvinä ravintoloita täältä Clearwaterista voisi listata seuraavat: Crabby Billy's (loistavaa tonnikalaa), Kiku (japanilainen, sushia ja sashimia), Shephard's Beach Resortin buffet (salaatteja, rapuja, simpukoita, paistia yms.)

Tänään jatkamme viimeiselle taipaleelle kohti Miamia. Toivottavasti säät ovat edelleen suotuisat!

Myrskyn odottelua

2008-08-19T02:40:00.003+03:00

Tänään oli aurinkoinen ja kuuma päivä, olimme pari tuntia uima-altaalla. Lounaalla kävimme Crabby Joe's -nimisessä ravintolassa syömässä erinomaista yellowfin tunaa!

Floridassa varaudutaan trooppisen myrskyn rantautumiseen. Uutiskanavilla ei oikeastaan muusta puhutakaan. Yön aikana siitä voi vielä kehittyä 1. asteen hurrikaani. Nyt näyttäisi siltä, että Fay rantautuu alemmas (Fort Myersin paikkeille), kuin missä me olemme ja menee itäpuolelta ohi. Floridan keskiosiin ja itärannikolle odotetaan kehnoimpia kelejä.

Clearwater ja Fay-myrsky

2008-08-18T01:26:00.003+03:00

Ajoimme tänään Tallahasseestä Clearwateriin. Sää oli saapuessamme hieno ja kävimme uimassa meressä. Hotellimme on meren rannassa, omalla hiekkarannalla + uima-altaalla. Kiva viettää hieman rantalomaakin.

Trooppinen mysrky Fay, joka on nyt Kuuban kohdilla, on ehkä muodostumassa hurrikaaniksi ja tällekin alueelle on annettu ennakkovaroitus. Huomenna saamme kuulla lisää, mihin suuntaan se kehittyy. Tiistai ja keskiviikko lienevät huonoimmat päivät. Huomenna maanantaina pitäisi olla vielä ihan aurinkoinen sää. Keskiviikkona olisi tarkoitus siirtyä Miamiin, ellemme joudu sitten jo lähtemään aiemmin kohti itärannikkoa.

Näytä suurempi kartta

Saavumme Tallahasseen

2008-08-16T06:14:00.004+03:00

Aamulla ensimmäisenä kohteenamme oli Mobilessa sijaitseva USS Alabama Batteleship Memorial Park. Kävimme tutustumassa USS Alabama taistelualukseen, joka palveli toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa, ja on ollut vuodesta 1965 alkaen turistikohteena. Aika valtava alus, miehistöä 2.500. Lisäksi kävimme niinikää toisen maailmansodan aikaisessa sukellusvene USS Drumissa. Molempiin sai mennä omin toimin, pääsymaksu puistoon 12 usd/aikuinen. Puistossa myös lentokoneita (B-52, jne.), panssarivaunuja ja muuta reipasta sotamateriaalia.

Jatkoimme matkaa I-10 pitkin kohti Floridaa. Poikkesimme välillä alas rannikolle toteamaan että hiekka on valkoista ja hotellit hienoja! I-10 halkoo pitkiä metsätaipaleita, on hieman yksitoikkoinen mutta nopea.

Olemme Tallahasseessakin vain yhden yön (Doubletree Hotel keskustassa) ja jatkamme sitten Clearwater Beachille kolmeksi yöksi (Bestwestern). Molemmissa varauksissa käytimme hotwire.com:a

Näytä suurempi kartta

Alligaattoreita ja Alabamaa

2008-08-16T01:20:00.006+03:00

Aamulla jätimme New Orleansin taaksemme ja suuntasimme Honey Island -suoalueelle veneretkelle. Jokien, rämeiden ja soiden keskellä elää alligaattoreita, käärmeitä ja kilpikonnia ja erilaisia lintuja. Näimme monia pieniä ja yhden ison alligaattorin, joka oli noin 65-vuotias ja 16 jalkainen (5 metrinen). Opas syötti niille vaahtokarkkeja ja nakkeja saadakseen ne lähelle venettä. Suosittelemme retkeä, hyvä opas, pienet veneet, hyvä hinta-laatusuhde (23 usd / aikuinen).

Iltapäivällä jatkoimme matkaa seuraavaan yöpymiskohteeseen Mobileen, Alabamaan, joka on jo 11. osavaltio, jossa olemme tähän asti vierailleet!

Näytä suurempi kartta

Historiaa ja haamuja

2008-08-15T06:25:00.004+03:00

New Orleansilla on erikoinen ja värikäs historia. Kaupunki on perustettu erittäin hankalasti asuttavalle maaperälle. Ensimmäiset asukkaat olivat ranskalaisia rikollisia, jotka saivat valita vankeuden Ranskassa tai vapauden New Orleansissa. Turisteille on tarjolla paljon erilaisia kiertokävelyjä. Me kävimme Haunted History Toursin retkellä, joka esitteli kuuluisia hautoja ja hautaustapoja. Retkivalikoimaan olisi kuulunut myös voodoo, vampyyrit, kummitukset kattavat kiertokävelyt, mutta kuumuus hautausmaalla (35 astetta ja aurinkoa) oli niin pökerryttävää, ettemme enää jaksaneet lähteä muille retkille.

Ranskalaiskorttelit ovat nähtävyys jo sinänsä, ja niitä oli kiva kierrellä ilman opastustakin. Kävelimme ohi Lalaurien talon, jossa kertomusten mukaan kummittellee edelleen. Ei siis ihme että talo oli tyhjillään ja vuokrattavana. Kävimme myös hienossa 1727 rakennetussa St. Louisin katedraalissa.

Big Easy

2008-08-14T17:51:00.001+03:00

Illalliseksi merenherkkuja French Market -ravintolassa: ostereita, isoja grillattuja katkarapuja, pinnalta tummaksi paahdettua kampelaa. Sitten aloitimme tutustumisen NOLA:n (New Orleans Louisiana) musiikkisceneen klassiselta Bourbon Streetiltä. Katu on täynnä musiikkibaareja ja klubeja, lähes kaikissa live-esiintyjiä. Koska katu on tunnetuin turistikohde kaupungissa, ovat hinnat sen mukaiset ja paikkojen taso vaihteli aikalailla. Päädyimme lopulta paikkaan, jossa soitti hyvä paikallinen (?) bändi, ja menihän meillä aika myöhään!

Tänään iltapäivällä satoi rankasti, joten emme voineet oikein muuta kuin valmistautua uuteen iltaan. Hotellin respa suositteli vähemmän turistien kansoittaamaa katua, Frenchman Streetiä. Kävimme ensin Wasabi-nimisessä sushiravintolassa illallisella (erinomaista sashimia ja teriyakihärkää) ja sitten piipahtelimme kadun eri klubeilla. Hyvää musiikkia, rento ja rauhallisempi meno kuin hektisellä Bourbon Streetillä.

Kun palasimme hotellille oli kortteli täynnä paloautoja. Viereisessä rakennuksessa oli tulipalo, jota sammutettiin myös hotellimme parkkipaikalta käsin. Palo hallussa, ei siis hätää.

Bluesia, jatsia, rokkia

2008-08-14T09:28:00.002+03:00

Merenherkkuja French Market -ravintolassa: ostereita, isoja grillattuja katkarapuja, tummaksi

Aloitimme tutustumisen NOLA:n (New Orleans Louisiana) musiikkisceneen klassiselta Bourbon Streetiltä. Katu on täynnä musiikkibaareja ja klubeja, lähes kaikissa live-esiintyjiä. Koska katu on tunnetuin turistikohde kaupungissa, ovat hinnat sen mukaiset ja paikkojen taso vaihteli aikalailla. Päädyimme lopulta paikkaan, jossa soitti hyvä paikallinen (?) bändi, ja menihän meillä aika myöhään!

Tänään iltapäivällä satoi rankasti, joten emme voineet oikein muuta kuin valmistautua uuteen iltaan. Hotellin respa suositteli vähemmän turistien kansoittaamaa katua, Frenchman Streetiä. Kävimme ensin Wasabi-nimisessä sushiravintolassa illallisella (erinomaista sashimia ja teriyakihärkää) ja sitten piipahtelimme kadun eri klubeilla. Hyvää musiikkia, rento ja rauhallisempi meno kuin hektisellä Bourbon Streetillä.

Kun palasimme hotellille oli kortteli täynnä paloautoja. Viereisessä rakennuksessa oli tulipalo, jota sammutettiin myös hotellimme parkkipaikalta käsin. Palo hallussa, ei siis hätää.

New Orleans

2008-08-13T01:12:00.006+03:00

Tänään oli lyhyt ajomatka, 133 km, niinpä päätimme hieman shoppailla Tangerin ostoskeskuksessa. Kolmet Levikset ja yksi paita maksoi n. 70 euroa - melko halpaa. Poikkesimme myös toiseen ostariin missä oli laaja kitarakauppa. Ja niinhän sieltä lähdettiin Fender Telecaster kainalossa!

Yövymme New Orleansissa ranskalaisessa korttelissa, Le Richelieu -hotellissa. Aluksi saimme katutason perushuoneen. Kun kysyimme olisiko huoneita vapaana vähän ylempää, saimme VIP sviitin ylimmästä ullakkokerroksesta - jippii! Täällä kolme yötä ja sitten lähdemme kohti Miamia.

Ps. Tänään on lievä tornado-vaara...

Näytä suurempi kartta

Matkalla Louisianaan

2008-08-12T05:55:00.003+03:00

Lähdimme liikkeelle aamulla, kevyessä sateessa. Matkalla satoi välillä enemmänkin, nopeita rankkoja kuuroja. Ajoimme läpi Vicksburgin ja Natchezin, joilla oli osansa sisällissodassa. Molemmissa oli hienoja kartanoja, joko pystyyn lahoamassa tai hienosti kunnossa pidettyjä. Nykyisin suurin osa Mississippiläisistä, ainakin maaseudulla, näyttäisi kuitenkin asuvan mobiilikodeissa. Parakkitalojen myyntinäyttelyjäkin oli useita matkan varrella. Maisemat olivat todella vehreitä, tiheät metsät reunustivat teiden varsia.

Yövymme Baton Rougessa. Illallinen fondyy-ravintola Melting Potissa oli erittäin hyvä.

Näytä suurempi kartta

Mississippi

2008-08-11T05:27:00.005+03:00

Eilen illalla kävimme syömässä jälleen erinomaista pihvilihaa The Butcher Shop Steak House -ravintolassa. Ja vielä fiilistelemässä Beale Streetillä. Osuimme Blues City Cafen and Band Box -klubiin, jossa bändi soitti ensin soulia, sitten vaihdettiin bluesiin ja lavalle astui bluesdiiva Toni Green kultalameepuvussaan. Hieno 7 oktaavin ääniala ja eläytyvä esiintyjä!

Tänään lähdimme puoliltapäivin liikkeelle ja ajoimme US-61:tä Mississippin Greenvilleen. Satoi lähes koko 240 km matkan, joten emme pysähdelleet. Maisemat ovat alavaa maissipeltoa ja muuta viljelmää, hyvin vehreää. Greenvillessä kävimme katsomassa Mississippi-jokea.

Näytä suurempi kartta

Sun Studios ja Gibson Factory

2008-08-10T01:48:00.004+03:00

Illastimme eilen illalla McEwens ravintolassa, Monroe Avenuella, erinomainen ravintola (hinta/laatu: 5/5). Voin suositella sisäfilettä, niin mureaa lihaa ei saa Suomesta!

Aloitimme päivän vierailulla legendaarisella Sun studiolla. Täällä Rock and Roll musiikki syntyi. Studio on edelleen käytössä ja siellä äänitetään musiikkia. Itse asiassa kuka tahansa voi varata studion ja tehdä äänityksiä siellä. Saimme opastetun kierroksen studiossa ja kuulimme sen historiasta mm. uutta oli se, että Elvis ei oikeasti äänittänyt That's All Right Mama kappalettaan äidilleen, vaan vain siksi, että halusi tulla kuuluisaksi.
Opastettu kierros Sun studioilla 10$

Seuraavana oli vuorossa Gibson kitaratehdas. Tehdas sijaitsee aivan Beale streetin tuntumassa, keskellä kaupunkia. Memphisin tehtaassa tehdään etupäässä puoliakustisia kitaramalleja kuten ES 335, ES 135 jne., mutta myös valkoisia Les Paul Customeja, koska vain heillä on sitä oikeaa valkoista väriä??? Tehtaan yhteydessä on myös showroom, jossa alle kirjoittaneella meni tovi kaikkia eri malleja testailessa. Mielenkiitoinen paikka.
Opastettu kierros Gibson kitaratehtaaassa 10$

Kuninkaan kotona

2008-08-09T00:48:00.006+03:00

Elvis osti Gracelandin vuonna 1957, siihen aikaan huomattavan kalliilla 100 000 dollarin hinnalla. Elvis asui siellä kuolemaansa asti ja on läheisineen myös haudattu tilalle suihkulähteen viereen. Tila on melko iso. Siellä on mm. hevostalli, toimistorakennus, palkintorakennus, pelisali, taloja joissa vieraat yöpyivät ja tietenkin kartanomainen päärakennus, joka oli ehkä yllättävän pieni ja kotoisa. Ainoastaan alakerta ja kellari ovat auki turisteille, yläkerta oli ja on edelleen yksityisaluetta. Alakerrassa ovat Elviksen isän ja äidin makuuhuone, olohuone, ruokatila, keittiö ja "viidakkohuone". Kellarissa on tv- ja pelihuone, joissa Elvis kavereidensa kanssa vietti aikaa. Sisustus on aikakautensa näköistä ja joka huone on eri tyylinen. Tilan vieressä on pieni kirkko, jonka pihan kautta Elvis livahti portilla partioivien faniensa ohi. Priscilla on sittemmin ostanut kirkon ja nyt siellä järjestetään päivittäin häitä, erityisesti tänään: 080808, you know.

Vastakkaiselle puolelle Elvis Presley bulevardia on koottu muuta Elviksen omaisuutta. Tyttären Lisa Marien mukaan nimetty yksityislentokone, jonka hienoa varustelua pääsee katsomaan. Pienempi lentokone, joka oli lähinnä managerin käytössä. Auto- ja moottoripyöräkokoelma, muita huvitteluun tarkoitettuja ajopelejä ja laaja esiintymisasukokoelma (niitä kuuluisia Elvis-haalareita). Lisäksi muita näyttelyjä, matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Olimme ostaneet VIP-liput, koska emme halunneet jonottaa, ja silti käytimme Gracelandissä yli kolme tuntia aikaa. Paljon mielenkiintoista nähtävää. Elvis ei kuulemma koskaan heittänyt mitään tavaraa pois. Gracelandissä vierailee vuodessa noin 700 000 turistia, käy sinäkin!

Beale Street

2008-08-09T00:18:00.005+03:00

Menimme heti torstai-iltana kuuluisalle Beale Streetille, Rock N' Rollin synnyinsijoille. Hotellin läheltä kulkee raitiovaunu (23:30 asti), jolla taittaa kätevästi noin 1,5 kilometrin mittaisen matkan. Beale Streetillä parin korttelin mittaisella matkalla on ravintoloita, clubeja, musiikkibaareja vieri vieressä. Livemusiikkia on kaikkialla. Kävimme syömässä King's Palacessa (hinta/laatu 2,5/5), jossa yhden miehen orkesteri soitti bluesia ja jazzia. Sitten suuntasimme suunnattoman valikoima omaavaan Wet Willies daiquiri-baariin, jossa oli myös "karaokea". Lainausmerkit siksi, ettei sitä voi verrata suomalaiseen karaokeen. Kaikki (lähinnä mustia esiintyjiä) nimittäin osasivat laulaa ja esiintyä todella hyvin. Ja vielä pieneen 152-clubiin, jossa esiintyi hyvä coverbändi soittaen R&B:tä ja rappia. Clubeihin näytti olevan noin 5 dollarin sisäänpääsymaksu. Taksi takaisin hotellille maksoi vain 7 dollaria. Oli tosi mukava ilta - tänään uudestaan!

Arkansas --> Tennessee

2008-08-08T02:03:00.009+03:00

Matkalla Memphisiin yövyimme Oklahoman rajalla Arkansasin puolella olevassa Fort Smithissä, pienessä historiallisessa kaupungissa I-40 varrella. Pääkadulla oli useampi musiikki-ruokaravintola, jossa oli bändejä soittamassa. Kiva paikka viettää yksi yö

Aamulla taivas oli harmaa ja matkalla tulikin reippaita sadekuuroja. Arkansas on huomattavasti vihreämpi maisemiltaan kuin itäisemmät osavaltiot. Peltoa ja metsää vuoron perään. Iltapäivällä saavuimme Tennesseen puolelle Memphisiin, jossa yövymme hotwire.com:n "arpomassa" kivan oloisessa, melko lähellä keskustaa olevassa hotellissa Crown Plazassa. Täällä vietämme 3-4 yötä!

Näytä suurempi kartta

Intiaanien jäljillä

2008-08-07T03:06:00.010+03:00

Oklahomassa vietimme iltaa Bricktownissa, jonne hotellilta oli limusiinikuljetus. Olimme jälleen vähän myöhään liikkeessä ja osa ravintoloista oli jo suljettu. Saimme kuitenkin ruokaa ja päädyimme lopulta kuuntelemaan blues-bändejä kanavan rannalla olevaan terassiravintolaan. Viikonloppuiltaisin paikka on varmasti vähän eloisampi kuin tiistaina.

Aamulla jatkoimme matkaa Oklahomasta kohti Arkansasia. Yritimme löytää jotain aitoa, intiaanien historiasta kertovaa museota. Se onkin yllätävän hankalaa. Intiaanit itse eivät joko osaa tai halua rakentaa menneisyydestään kertovia kohteita. Poikkesimme ensin Okemahissa Territory Town U.S.A. Old West -museossa, jonne oli koottu erilaisia aseita, joitakin koruja ja vaatekappaleita sekä lehtileikkeitä ja valokuvia. Ihan mielenkiintoinen, yksityinen ja vanhan mummelin ylläpitämä paikka.

Muskogeestä luulimme löytävämme vähän isomman museon, mutta viiden heimon (Cherokee, Choctaw, Chickasaw, Creek
Seminole) Five Civilized Tribes Museum pitikin sisällään lähinnä intiaanien tekemää nykytaidetta ja lyhyen katsauksen Trail of Tears -karkotusmatkaan. Viisi heimoa ajettiin valkoisen asutuksen myötä Oklahomaan, jota pidettiin asumiseen kelpaamattomana alueena ja siitä muodostui Indian Nation. Kaikki sopimukset maanomistuksesta ja itsehallinnosta tietenkin kumottiin useaan otteeseen, kun asutus levisi länteen päin.

Näytä suurempi kartta

Matkapuhelimella soittaminen USA:ssa

2008-08-06T09:19:00.006+03:00

Yhdysvalloista on helppoa soittaa kotimaahan tai mihin tahansa muualle. Mutta soitto paikallisiin numeroihin voi ollakin kinkkisempi juttu. Oli ainakin meille. Eikä Elisan asiakaspalvelusta tai heidän nettisivustoistaan ollut hyötyä, ei myöskään Soneran sivuilla ollut apuja. Oman yrityksen ja erehdyksen kautta opimme että, jos paikallinen numero on esim. Oklahomassa 405-123 4567, niin numeroon pääsee soittamalla +10 405 123 4567. Eli sen maan numeron ja osavaltion numeron väliin tulee nolla! Elisan asiakaspalvelu ei tiedä miten Usassa soitetaan paikallispuheluja!! Tämä kokemus siis vain Elisan liittymillä, muista ei tietoa.

Oklahoma

2008-08-06T09:16:00.002+03:00

Hurrikaani Eduardin oli määrä iskeytyä Teksasin rannikolle aamulla. Itse olemme siirtymässä itäänpäin, joten ei hätää. Täytyy seurata tilannetta, koska aiomme mennä viikon päästä Louisianaan.

Texasista lähdettyämme ajoimme vanhojen Route 66 kaupunkien, McLeanin ja Shamrockin kautta. Vanhat huoltamot ja motellit seisovat hylättyinä ja autioina paikoillaan. Vain muutamissa vanhoissa rakennuksissa on uutta toimintaa.

Clinton nimisessä pikkukaupungissa Oklahoman puolella on Route 66 museo, jossa on kerrottu tien eri vaiheista kuvien ja alkuperäisen rekvisiitan voimin. Kun uusi I-40 avattiin 70-luvun lopulla, pysähtyi kaikki toiminta vanhalla 66:lla. Nyt kaikki kylät ja kaupungit pyrkivät ottamaan kaiken irti turisteista jotka haluavat fiilistellä entistä valtatietä matkatessaan - museoita ja matkamuistomyymälöitä on kaikkialla matkan varrella.

Saavuimme iltapäivällä Oklaholma Cityyn, ilman lämpötila on 105 F eli n. 41°C, kuuma tuuli ei helpota asiaa.

Amarillo, Texas

2008-08-05T05:57:00.008+03:00

Eilen kävimme Albuquerquen vanhassa keskustassa syömässä. Olimme noin puoli yhdeksältä etsimässä ravintolaa ja moni olikin jo laittanut lapun luukulle. Illallisella lienee syytä käydä aikaisemmin kuin Euroopassa.

Aamulla suuntasimme maailman pisimmälle köysiradalle, Sandian Peak Tramway:lle. Aamu oli aurinkoinen ja matka vuoren huipulle kesti 15 minuuttia. Hienot näkymät. Talvella täällä lasketellaan, mitä ei uskoisi kun lämpötila lähenteli nyt 30 astetta ylhäälläkin.

Matka jatkui kohti Texasia. Pysähdyimme Santa Rosassa automuseossa. Hienoja, entisöityjä Dodgeja, Mustangeja, Corvetteja, Chevrolettejä yms. ja oheisrekvisiittaa, lähinnä Route 66 kulta-ajoilta 50-60-luvuilta. Texasin rajan ylitettyä maisemat vaihtuivat alaviksi pelloiksi ja lehmätiloiksi molemmin puolin tietä. Ennen Amarilloa kävimme ihmettelemässä 10 maahan puoliksi upotettua Cadillacia - tilataidetta keskellä peltoja.

Amarillossa menimme maailmankuuluun Big Texan Steak Ranch -ravintolaan pihviaterialle. Emme lähteneet kokeilemaan ilmaista ateriaa, joka tarkoittaa 72 unssin eli 2 kilon pihviä lisukkeineen, pitää syödä tunnissa, muuten hinta n. 55$, vaan tyydyimme maksullisiin 450 gramman pihveihin. Erinomaista ja juuri oikein valmistettua!

Näytä suurempi kartta

Arizonasta New Mexicoon

2008-08-03T09:30:00.006+03:00

Flagstafissa yritimme mennä vanhaan keskustaan illalliselle, mutta perjantai-iltana kaupunki oli aivan tupaten täynnä väkeä, eikä edes parkkipaikkaa löytynyt. Jos aikoo yöpyä Flagstafissa kannattanee ottaa majapaikka aivan keskustasta. Kannattaa myös ottaa huomioon, että Route 66 varrella, jossa suurin osa kaupungin motelleista sijaitsee, menee junarata. Junia kulki läpi yön soittaen torvea aina tasoristeyksiin tultaessa. Korvatulpille olisi ollut käyttöä!

Aamulla suuntasimme jälleen I-40 tietä itään. Käännyimme Holbrookin jälkeen Petrified Forest -kansallispuistoon, jossa kiersi 28 mailin mittainen reitti. Tien varrelta oli huikeita ja vaihtelevia näkymiä autiomaalle, jossa muinoin dinosaurukset vaelsivat. Joskus paikalla oli ollut myös metsää, nyt puiden jäännökset olivat kristallisoituneet kovaksi kiveksi. Muutenkin maisemat olivat matkan varrella hienoja. Kaupungit olivat pieniä, vanhan 66:n varrelle syntyneitä kauppa- ja motellikeskittymiä, ja lähinnä intiaanien asuttamia (Navajot, Hopit, Zunit). Gallup oli tosin kehittynyt kyläpahasesta varsinaiseksi alkuperäiskansojen kauppakeskittymäksi.

Tulimme illansuussa Albuquerqueen, jonne jäämme kahdeksi yöksi. Kävimme illallisella brasilialaisessa Tucanos-grilliravintolassa aivan kaupungin keskustassa. Illalliseen kuului maukas ja valtava salaatti- ja alkupalapöytä (noin 50 eri lajia) ja niin paljon eri tavoin grillattua härkää, possua, kanaa, kasviksia kuin jaksoi syödä. Eri tarjoilijat kiersivät erilaisten grillivartaiden kanssa pöydissä ja tarjoilu loppui vasta kun käänsi pöydällä olevan palikan nurin (vihreästä punaiseksi). Osuimmekin sopivasti keskellä baarikatua eli kävimme vielä terassilla istumassa ja katsomassa värikkään oloista iltaelämää. Nyt hyvät yöunet ja huomenna lepoa, sitten matka jatkuu!

Näytä suurempi kartta

Grand Canyon ja Williams

2008-08-02T04:33:00.006+03:00

Matkalla Grand Canyonille yövyimme Williams-nimisessä pienessä, Route 66:n varrella olevassa kaupungissa. Paikka otti kaiken hyödyn irti Route 66 -teemasta: matkamuistokauppoja oli paljon, "museo" jossa vanhoja bensapumppuja, teeman mukaisia dinereita ja motelleja. Söimme illallista Cruiser's Cafe 66:ssä, joka on kuuluisa BBQ:staan ja paikallisen panimon tuotteista. Ribsit ja Pale Ale maistuivat hauskassa 1930-luvun huoltoaseman tyyliin sisustetussa dinerissa. Mukava kahden kadun pikkukaupunki!

Tämän perjantain vietimme ihaillen Grand Canyonin uskomattoman hienoja, jylhiä maisemia. Näköalapaikkoja oli paljon mm. Mather Point, Yavapai Point, Grand View Point. Näkyvyyskin oli hyvä, ei sumua niinkuin joskus saattaa olla. Jatkoimme vielä Desert View Drivea itään ja sieltä alas kohti Flagstaffia. Flagstaffissa asetuimme jo tuttuun Econolodgen majoitukseen.

Näytä suurempi kartta

Route 66

2008-08-01T05:18:00.004+03:00

Aamulla oli aika sanoa hyvästit Las Vegasille ja suunnata kohti Colorado-joelle tehtyä valtavaa patoa, Hoover Damia. Ulkona 42 astetta eli kuuma! Pato on noin kolme kertaa stadikan tornin korkuinen.

Kingman -nimestä uneliaasta kylästä suuntasimme Route 66:lle, historialliselle loopille joka jatkuu Seligmaniin. Maisemat olivat hienoja. Hiekka-aavikko vaihtui ensin karuiksi punakallioiksi. Sitten avaraa, kaukaisten vuorten reunustamaa tasankoa. Matkalla Williamsiin, jossa yövymme, maisemat vaihtuivat vuoristometsiin, ylhäällä Grand Canyonin lähellä kun ollaan.

Näytä suurempi kartta