7 000 kilometriä takana

Näytä suurempi kartta

klikkaa suuremmaksi niin näet karkean reittimme.

Isoimmat elämykset

Kalifornian ja Floridan välille mahtuu koko kirjo erilaisia luonnonmaisemia: Tyyneenmereen putoavat jyrkät kalliorinteen, vehreät viinitilat, hiekka-aavikot, kanjonit ja vuoret punaisine seinineen, tasangot ja pellot, vehreät metsämaisemat, suoalueet. Matkalla maisemat vaihtuivat moneen otteeseen, ei pääse pitkästymään!

Joitakin kaupunkeja ja paikkoja ihmisen on pakko kerran elämässään nähdä ja kokea: San Francisco (kumpuileva kaupunki, kiinalaiskorttelit), Los Angeles (viihdemaailman keskus), Las Vegas (aikuisten Puuhamaa), Grand Canyon (oikeasti valtava), Memphis (Graceland ja Bealestreet), New Orleans (vastakohtien kaupunki, Big Easy).

Ajaminen

Ajaminen USA:ssa on helppoa, kunhan on navigaattori, joka kertoo miten päästä perille. Pelkän kartan kanssa tuntuisi mahdottomalta ajaa tiettyyn osoitteeseen. Navigaattorinkin kanssa tuli muutaman kerran mentyä väärästä liittymästä, mutta onneksi se laskee heti uuden reitin. Lisäksi navigaattorin avulla voi hakea läheltä huoltoasemia, ravintoloita yms. palveluja.

Liikennettä on paljon (ja parhaimmillaan 4-6 kaistaa samaan suuntaan), mutta se on yllättävän sujuvaa. Moottoriteillä kaikki ajavat vakionopeuden säätimillä ja välillä pujotellaan oikealtakin ohi, liian säikky ei saa olla! Liikenneonnettomuuksia tapahtuu, näimme ehkä 5-6 peltikolaria. Hassuin kolari oli Memphisissä, kun hotellin ikkunasta näimme henkilöauton törmänneen poliisiauton perään. Tilannetta selvittelemään tarvitiin 7 poliisipartiota!

Yksi vaaratekijä liikenteessä ovat rekat, joiden renkaat tuntuvat hajoavan usein (kumin kappaleita siellä täällä). Siis mielummin ohi kuin perässä roikkuen. Pidemmälle matkalle on ajomukavuuden takia hyvä ottaa kunnon auto. Meilläe sattui Nissan Murano S AWD, josta pidimme paljon.

Bensan hinta vaihteli n. 3,5$-4,5$ gallonalta, kalleinta on Californiassa.

Majoittautuminen

Tien päällä ollessamme asuimme lähinnä motelleissa (Econolodge ja Days Inn, 50-70 usd), jotka varasimme yleensä edellisenä päivänä netistä. Kaupungeissa teimme etukäteen varauksen tiettyyn hotelliin tai sitten käytimme hotwire.com -palvelua. Ainakin tähän aikaan vuodessa erittäin hyvistä 4-tähden hotelleistakin saattoi irrota huone 80-120 usd/yö.

Ketjumotellien taso riittää hyvin yhden yön pysähdyksille. DaysInneissä on aina uima-allas ja yleensä itsepalvelupesulat, jossa vaatteiden pesu onnistuu helposti. Hintaan kuuluvat aamupalat ovat aika surkeita, ellei sitten halua syödä donitsia ja vohvelia heti aamusta.

Motelleissa on yleensä ilmainen langaton nettiyhteys asukkaille, eli kannettava kannattaa ottaa mukaan.

Ruokailu

Pyrimme noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota eli lihaa, kalaa, kanamunia, juustoa ja kasviksia. Tämä karsi pois valintalistalta useimmat pikaruokapaikat, joita on valtavasti.

Emme yleensä syöneet aamupalaa motelleissa / hotelleissa. Denny's niminen ravintola tarjoilee aamupaloja 24 tuntia vuorokaudessa. Shoney's -ketjulla on buffet-aamiainen 11.00 asti, hyvä koska voi valita mitä syö (myös salaattia ja hedelmiä tarjolla). Vastaavia paikkoja ovat rekkakuskienkin suosimat Flying J's ja Iron Skillet. Wendy's tarjoilee kohtuullista kana-ceasar-salaattia. Useimmiten kunnon aamiainen (tai aikainen lounas) riitti iltaan asti.

Illallisravintoloiden kirjo oli melkoinen. Taso kohtuullisesta loistavaan. Pihviliha erinomaista verrattuna suomalaiseen ja tapa valmistaa lähes poikkeuksetta oikea (medium-rare, pinnalta rapea, keskeltä selvästi punainen). Keskimäärin illallinen kahdelle 70-80 usd, isoissa kaupungeissa hienommissa ravintoloissa viineineen 150-200 usd.

Viihde

Iltamenoja rajoittaa jonkin verran etäisyydet. Majapaikat eivät yleensä osu ihan keskustaan ja kaikkialle kuljetaan autolla. Poikkeuksena Memphis, jossa raitiovaunulla pääsee monilta keskustan hotelleilta Beale Streetille ja New Orleans, jossa ranskalaiskorteelissa asuvalle Bourbon Street ja Frenchmen Street ovat kävelymatkan päässä. Myös Miamissa voi kävellä ravintola-alueille, kun asuu riittävän keskustassa (1-22nd street).

Drinkkien hinnoittelussa iso hintahaitari: Las Vegas, New Orleans (Bourbon street) ja Miami tuntuivat juhlijan kukkarossa kalleimmilta.

Viimeistä viedään

Eilen kävimme onnistuneen road tripin kunniaksi syömässä hyvin ja juomassa erinomaista espanjalaista punaviintä ravintola Ola Miamissa, ei kovin halpaa... Sitten pistäydyimme pubissa sekä yökerhossa, jossa sisäänpääsymaksulla sai juoda niin paljon kuin kykeni (miehet 25$, naiset 20$) ja kyllähän siinä muutama tuli otettua.



Tänään paistoi aurinko iltapäivään asti. Olimme altaalla ja kävimme myös rannalla kastelemassa varpaat Atlantiin. Illalla vielä yksi hyvä illallinen. Sitten laukkujen pakkausta, koska aamulla on herättävä kohtalaisen aikaisin. Lento New Yorkiin lähtee klo 10.31 .

Loma alkaa olla loppusuoralla. Vielä olisi mennyt muutama viikko...

South Beach Miami

Ajoimme hyvässä säässä, parin sadekuuron saattelemana, viimeisen etapin Miamiin. Olemme nyt todellakin ajaneet länsirannikolta itärannikolle koko maan halki 12 osavaltion kautta ja 7000 km takana!

Yövymme South Beachillä (21st Street), Days Innissä. Huoneesta on hyvät näkymät ja parveke rannalle ja merelle.


Näytä suurempi kartta

Rantoja ja ravintoloita

Fay ei sitten ulottunut tänne asti vaan meni etelä/itäpuolelta ohi. Pieniä tuulenpuuskia oli ja pari pisaraa tuli taivaalta, mutta välillä aurinkokin paistoi.

Koska sää oli hyvä kävimme ajelemassa muilla rannoilla, joita tässä lähistöllä on paljon: Belleair Beach, Redington Beach, Indian Beach, Madeira Beach jne. Hiekka on uskomattoman valkoista. Paljon loma-asuntoja (kerrostaloissa) ja hienoja omakotitaloja. Osa oli varautunut myrskyyn nostamalla veneet suojaan ja peittämällä ikkunat puulevyillä.

Hyvinä ravintoloita täältä Clearwaterista voisi listata seuraavat: Crabby Billy's (loistavaa tonnikalaa), Kiku (japanilainen, sushia ja sashimia), Shephard's Beach Resortin buffet (salaatteja, rapuja, simpukoita, paistia yms.)

Tänään jatkamme viimeiselle taipaleelle kohti Miamia. Toivottavasti säät ovat edelleen suotuisat!

Myrskyn odottelua

Tänään oli aurinkoinen ja kuuma päivä, olimme pari tuntia uima-altaalla. Lounaalla kävimme Crabby Joe's -nimisessä ravintolassa syömässä erinomaista yellowfin tunaa!

Floridassa varaudutaan trooppisen myrskyn rantautumiseen. Uutiskanavilla ei oikeastaan muusta puhutakaan. Yön aikana siitä voi vielä kehittyä 1. asteen hurrikaani. Nyt näyttäisi siltä, että Fay rantautuu alemmas (Fort Myersin paikkeille), kuin missä me olemme ja menee itäpuolelta ohi. Floridan keskiosiin ja itärannikolle odotetaan kehnoimpia kelejä.

Clearwater ja Fay-myrsky

Ajoimme tänään Tallahasseestä Clearwateriin. Sää oli saapuessamme hieno ja kävimme uimassa meressä. Hotellimme on meren rannassa, omalla hiekkarannalla + uima-altaalla. Kiva viettää hieman rantalomaakin.

Trooppinen mysrky Fay, joka on nyt Kuuban kohdilla, on ehkä muodostumassa hurrikaaniksi ja tällekin alueelle on annettu ennakkovaroitus. Huomenna saamme kuulla lisää, mihin suuntaan se kehittyy. Tiistai ja keskiviikko lienevät huonoimmat päivät. Huomenna maanantaina pitäisi olla vielä ihan aurinkoinen sää. Keskiviikkona olisi tarkoitus siirtyä Miamiin, ellemme joudu sitten jo lähtemään aiemmin kohti itärannikkoa.


Näytä suurempi kartta

Saavumme Tallahasseen

Aamulla ensimmäisenä kohteenamme oli Mobilessa sijaitseva USS Alabama Batteleship Memorial Park. Kävimme tutustumassa USS Alabama taistelualukseen, joka palveli toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa, ja on ollut vuodesta 1965 alkaen turistikohteena. Aika valtava alus, miehistöä 2.500. Lisäksi kävimme niinikää toisen maailmansodan aikaisessa sukellusvene USS Drumissa. Molempiin sai mennä omin toimin, pääsymaksu puistoon 12 usd/aikuinen. Puistossa myös lentokoneita (B-52, jne.), panssarivaunuja ja muuta reipasta sotamateriaalia.

Jatkoimme matkaa I-10 pitkin kohti Floridaa. Poikkesimme välillä alas rannikolle toteamaan että hiekka on valkoista ja hotellit hienoja! I-10 halkoo pitkiä metsätaipaleita, on hieman yksitoikkoinen mutta nopea.

Olemme Tallahasseessakin vain yhden yön (Doubletree Hotel keskustassa) ja jatkamme sitten Clearwater Beachille kolmeksi yöksi (Bestwestern). Molemmissa varauksissa käytimme hotwire.com:a


Näytä suurempi kartta

Alligaattoreita ja Alabamaa

Aamulla jätimme New Orleansin taaksemme ja suuntasimme Honey Island -suoalueelle veneretkelle. Jokien, rämeiden ja soiden keskellä elää alligaattoreita, käärmeitä ja kilpikonnia ja erilaisia lintuja. Näimme monia pieniä ja yhden ison alligaattorin, joka oli noin 65-vuotias ja 16 jalkainen (5 metrinen). Opas syötti niille vaahtokarkkeja ja nakkeja saadakseen ne lähelle venettä. Suosittelemme retkeä, hyvä opas, pienet veneet, hyvä hinta-laatusuhde (23 usd / aikuinen).


Iltapäivällä jatkoimme matkaa seuraavaan yöpymiskohteeseen Mobileen, Alabamaan, joka on jo 11. osavaltio, jossa olemme tähän asti vierailleet!


Näytä suurempi kartta

Historiaa ja haamuja

New Orleansilla on erikoinen ja värikäs historia. Kaupunki on perustettu erittäin hankalasti asuttavalle maaperälle. Ensimmäiset asukkaat olivat ranskalaisia rikollisia, jotka saivat valita vankeuden Ranskassa tai vapauden New Orleansissa. Turisteille on tarjolla paljon erilaisia kiertokävelyjä. Me kävimme Haunted History Toursin retkellä, joka esitteli kuuluisia hautoja ja hautaustapoja. Retkivalikoimaan olisi kuulunut myös voodoo, vampyyrit, kummitukset kattavat kiertokävelyt, mutta kuumuus hautausmaalla (35 astetta ja aurinkoa) oli niin pökerryttävää, ettemme enää jaksaneet lähteä muille retkille.

Ranskalaiskorttelit ovat nähtävyys jo sinänsä, ja niitä oli kiva kierrellä ilman opastustakin. Kävelimme ohi Lalaurien talon, jossa kertomusten mukaan kummittellee edelleen. Ei siis ihme että talo oli tyhjillään ja vuokrattavana. Kävimme myös hienossa 1727 rakennetussa St. Louisin katedraalissa.

Big Easy

Illalliseksi merenherkkuja French Market -ravintolassa: ostereita, isoja grillattuja katkarapuja, pinnalta tummaksi paahdettua kampelaa. Sitten aloitimme tutustumisen NOLA:n (New Orleans Louisiana) musiikkisceneen klassiselta Bourbon Streetiltä. Katu on täynnä musiikkibaareja ja klubeja, lähes kaikissa live-esiintyjiä. Koska katu on tunnetuin turistikohde kaupungissa, ovat hinnat sen mukaiset ja paikkojen taso vaihteli aikalailla. Päädyimme lopulta paikkaan, jossa soitti hyvä paikallinen (?) bändi, ja menihän meillä aika myöhään!

Tänään iltapäivällä satoi rankasti, joten emme voineet oikein muuta kuin valmistautua uuteen iltaan. Hotellin respa suositteli vähemmän turistien kansoittaamaa katua, Frenchman Streetiä. Kävimme ensin Wasabi-nimisessä sushiravintolassa illallisella (erinomaista sashimia ja teriyakihärkää) ja sitten piipahtelimme kadun eri klubeilla. Hyvää musiikkia, rento ja rauhallisempi meno kuin hektisellä Bourbon Streetillä.

Kun palasimme hotellille oli kortteli täynnä paloautoja. Viereisessä rakennuksessa oli tulipalo, jota sammutettiin myös hotellimme parkkipaikalta käsin. Palo hallussa, ei siis hätää.

Bluesia, jatsia, rokkia

Merenherkkuja French Market -ravintolassa: ostereita, isoja grillattuja katkarapuja, tummaksi

Aloitimme tutustumisen NOLA:n (New Orleans Louisiana) musiikkisceneen klassiselta Bourbon Streetiltä. Katu on täynnä musiikkibaareja ja klubeja, lähes kaikissa live-esiintyjiä. Koska katu on tunnetuin turistikohde kaupungissa, ovat hinnat sen mukaiset ja paikkojen taso vaihteli aikalailla. Päädyimme lopulta paikkaan, jossa soitti hyvä paikallinen (?) bändi, ja menihän meillä aika myöhään!

Tänään iltapäivällä satoi rankasti, joten emme voineet oikein muuta kuin valmistautua uuteen iltaan. Hotellin respa suositteli vähemmän turistien kansoittaamaa katua, Frenchman Streetiä. Kävimme ensin Wasabi-nimisessä sushiravintolassa illallisella (erinomaista sashimia ja teriyakihärkää) ja sitten piipahtelimme kadun eri klubeilla. Hyvää musiikkia, rento ja rauhallisempi meno kuin hektisellä Bourbon Streetillä.

Kun palasimme hotellille oli kortteli täynnä paloautoja. Viereisessä rakennuksessa oli tulipalo, jota sammutettiin myös hotellimme parkkipaikalta käsin. Palo hallussa, ei siis hätää.

New Orleans

Tänään oli lyhyt ajomatka, 133 km, niinpä päätimme hieman shoppailla Tangerin ostoskeskuksessa. Kolmet Levikset ja yksi paita maksoi n. 70 euroa - melko halpaa. Poikkesimme myös toiseen ostariin missä oli laaja kitarakauppa. Ja niinhän sieltä lähdettiin Fender Telecaster kainalossa!

Yövymme New Orleansissa ranskalaisessa korttelissa, Le Richelieu -hotellissa. Aluksi saimme katutason perushuoneen. Kun kysyimme olisiko huoneita vapaana vähän ylempää, saimme VIP sviitin ylimmästä ullakkokerroksesta - jippii! Täällä kolme yötä ja sitten lähdemme kohti Miamia.

Ps. Tänään on lievä tornado-vaara...

Näytä suurempi kartta

Matkalla Louisianaan

Lähdimme liikkeelle aamulla, kevyessä sateessa. Matkalla satoi välillä enemmänkin, nopeita rankkoja kuuroja. Ajoimme läpi Vicksburgin ja Natchezin, joilla oli osansa sisällissodassa. Molemmissa oli hienoja kartanoja, joko pystyyn lahoamassa tai hienosti kunnossa pidettyjä. Nykyisin suurin osa Mississippiläisistä, ainakin maaseudulla, näyttäisi kuitenkin asuvan mobiilikodeissa. Parakkitalojen myyntinäyttelyjäkin oli useita matkan varrella. Maisemat olivat todella vehreitä, tiheät metsät reunustivat teiden varsia.

Yövymme Baton Rougessa. Illallinen fondyy-ravintola Melting Potissa oli erittäin hyvä.


Näytä suurempi kartta

Mississippi

Eilen illalla kävimme syömässä jälleen erinomaista pihvilihaa The Butcher Shop Steak House -ravintolassa. Ja vielä fiilistelemässä Beale Streetillä. Osuimme Blues City Cafen and Band Box -klubiin, jossa bändi soitti ensin soulia, sitten vaihdettiin bluesiin ja lavalle astui bluesdiiva Toni Green kultalameepuvussaan. Hieno 7 oktaavin ääniala ja eläytyvä esiintyjä!

Tänään lähdimme puoliltapäivin liikkeelle ja ajoimme US-61:tä Mississippin Greenvilleen. Satoi lähes koko 240 km matkan, joten emme pysähdelleet. Maisemat ovat alavaa maissipeltoa ja muuta viljelmää, hyvin vehreää. Greenvillessä kävimme katsomassa Mississippi-jokea.

Näytä suurempi kartta

Sun Studios ja Gibson Factory

Illastimme eilen illalla McEwens ravintolassa, Monroe Avenuella, erinomainen ravintola (hinta/laatu: 5/5). Voin suositella sisäfilettä, niin mureaa lihaa ei saa Suomesta!

Aloitimme päivän vierailulla legendaarisella Sun studiolla. Täällä Rock and Roll musiikki syntyi. Studio on edelleen käytössä ja siellä äänitetään musiikkia. Itse asiassa kuka tahansa voi varata studion ja tehdä äänityksiä siellä. Saimme opastetun kierroksen studiossa ja kuulimme sen historiasta mm. uutta oli se, että Elvis ei oikeasti äänittänyt That's All Right Mama kappalettaan äidilleen, vaan vain siksi, että halusi tulla kuuluisaksi.
Opastettu kierros Sun studioilla 10$

Seuraavana oli vuorossa Gibson kitaratehdas. Tehdas sijaitsee aivan Beale streetin tuntumassa, keskellä kaupunkia. Memphisin tehtaassa tehdään etupäässä puoliakustisia kitaramalleja kuten ES 335, ES 135 jne., mutta myös valkoisia Les Paul Customeja, koska vain heillä on sitä oikeaa valkoista väriä??? Tehtaan yhteydessä on myös showroom, jossa alle kirjoittaneella meni tovi kaikkia eri malleja testailessa. Mielenkiitoinen paikka.
Opastettu kierros Gibson kitaratehtaaassa 10$

Kuninkaan kotona

Elvis osti Gracelandin vuonna 1957, siihen aikaan huomattavan kalliilla 100 000 dollarin hinnalla. Elvis asui siellä kuolemaansa asti ja on läheisineen myös haudattu tilalle suihkulähteen viereen. Tila on melko iso. Siellä on mm. hevostalli, toimistorakennus, palkintorakennus, pelisali, taloja joissa vieraat yöpyivät ja tietenkin kartanomainen päärakennus, joka oli ehkä yllättävän pieni ja kotoisa. Ainoastaan alakerta ja kellari ovat auki turisteille, yläkerta oli ja on edelleen yksityisaluetta. Alakerrassa ovat Elviksen isän ja äidin makuuhuone, olohuone, ruokatila, keittiö ja "viidakkohuone". Kellarissa on tv- ja pelihuone, joissa Elvis kavereidensa kanssa vietti aikaa. Sisustus on aikakautensa näköistä ja joka huone on eri tyylinen. Tilan vieressä on pieni kirkko, jonka pihan kautta Elvis livahti portilla partioivien faniensa ohi. Priscilla on sittemmin ostanut kirkon ja nyt siellä järjestetään päivittäin häitä, erityisesti tänään: 080808, you know.

Vastakkaiselle puolelle Elvis Presley bulevardia on koottu muuta Elviksen omaisuutta. Tyttären Lisa Marien mukaan nimetty yksityislentokone, jonka hienoa varustelua pääsee katsomaan. Pienempi lentokone, joka oli lähinnä managerin käytössä. Auto- ja moottoripyöräkokoelma, muita huvitteluun tarkoitettuja ajopelejä ja laaja esiintymisasukokoelma (niitä kuuluisia Elvis-haalareita). Lisäksi muita näyttelyjä, matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Olimme ostaneet VIP-liput, koska emme halunneet jonottaa, ja silti käytimme Gracelandissä yli kolme tuntia aikaa. Paljon mielenkiintoista nähtävää. Elvis ei kuulemma koskaan heittänyt mitään tavaraa pois. Gracelandissä vierailee vuodessa noin 700 000 turistia, käy sinäkin!

Beale Street

Menimme heti torstai-iltana kuuluisalle Beale Streetille, Rock N' Rollin synnyinsijoille. Hotellin läheltä kulkee raitiovaunu (23:30 asti), jolla taittaa kätevästi noin 1,5 kilometrin mittaisen matkan. Beale Streetillä parin korttelin mittaisella matkalla on ravintoloita, clubeja, musiikkibaareja vieri vieressä. Livemusiikkia on kaikkialla. Kävimme syömässä King's Palacessa (hinta/laatu 2,5/5), jossa yhden miehen orkesteri soitti bluesia ja jazzia. Sitten suuntasimme suunnattoman valikoima omaavaan Wet Willies daiquiri-baariin, jossa oli myös "karaokea". Lainausmerkit siksi, ettei sitä voi verrata suomalaiseen karaokeen. Kaikki (lähinnä mustia esiintyjiä) nimittäin osasivat laulaa ja esiintyä todella hyvin. Ja vielä pieneen 152-clubiin, jossa esiintyi hyvä coverbändi soittaen R&B:tä ja rappia. Clubeihin näytti olevan noin 5 dollarin sisäänpääsymaksu. Taksi takaisin hotellille maksoi vain 7 dollaria. Oli tosi mukava ilta - tänään uudestaan!

Arkansas --> Tennessee

Matkalla Memphisiin yövyimme Oklahoman rajalla Arkansasin puolella olevassa Fort Smithissä, pienessä historiallisessa kaupungissa I-40 varrella. Pääkadulla oli useampi musiikki-ruokaravintola, jossa oli bändejä soittamassa. Kiva paikka viettää yksi yö

Aamulla taivas oli harmaa ja matkalla tulikin reippaita sadekuuroja. Arkansas on huomattavasti vihreämpi maisemiltaan kuin itäisemmät osavaltiot. Peltoa ja metsää vuoron perään. Iltapäivällä saavuimme Tennesseen puolelle Memphisiin, jossa yövymme hotwire.com:n "arpomassa" kivan oloisessa, melko lähellä keskustaa olevassa hotellissa Crown Plazassa. Täällä vietämme 3-4 yötä!


Näytä suurempi kartta

Intiaanien jäljillä

Oklahomassa vietimme iltaa Bricktownissa, jonne hotellilta oli limusiinikuljetus. Olimme jälleen vähän myöhään liikkeessä ja osa ravintoloista oli jo suljettu. Saimme kuitenkin ruokaa ja päädyimme lopulta kuuntelemaan blues-bändejä kanavan rannalla olevaan terassiravintolaan. Viikonloppuiltaisin paikka on varmasti vähän eloisampi kuin tiistaina.

Aamulla jatkoimme matkaa Oklahomasta kohti Arkansasia. Yritimme löytää jotain aitoa, intiaanien historiasta kertovaa museota. Se onkin yllätävän hankalaa. Intiaanit itse eivät joko osaa tai halua rakentaa menneisyydestään kertovia kohteita. Poikkesimme ensin Okemahissa Territory Town U.S.A. Old West -museossa, jonne oli koottu erilaisia aseita, joitakin koruja ja vaatekappaleita sekä lehtileikkeitä ja valokuvia. Ihan mielenkiintoinen, yksityinen ja vanhan mummelin ylläpitämä paikka.

Muskogeestä luulimme löytävämme vähän isomman museon, mutta viiden heimon (Cherokee, Choctaw, Chickasaw, Creek
Seminole) Five Civilized Tribes Museum pitikin sisällään lähinnä intiaanien tekemää nykytaidetta ja lyhyen katsauksen Trail of Tears -karkotusmatkaan. Viisi heimoa ajettiin valkoisen asutuksen myötä Oklahomaan, jota pidettiin asumiseen kelpaamattomana alueena ja siitä muodostui Indian Nation. Kaikki sopimukset maanomistuksesta ja itsehallinnosta tietenkin kumottiin useaan otteeseen, kun asutus levisi länteen päin.


Näytä suurempi kartta

Matkapuhelimella soittaminen USA:ssa

Yhdysvalloista on helppoa soittaa kotimaahan tai mihin tahansa muualle. Mutta soitto paikallisiin numeroihin voi ollakin kinkkisempi juttu. Oli ainakin meille. Eikä Elisan asiakaspalvelusta tai heidän nettisivustoistaan ollut hyötyä, ei myöskään Soneran sivuilla ollut apuja. Oman yrityksen ja erehdyksen kautta opimme että, jos paikallinen numero on esim. Oklahomassa 405-123 4567, niin numeroon pääsee soittamalla +10 405 123 4567. Eli sen maan numeron ja osavaltion numeron väliin tulee nolla! Elisan asiakaspalvelu ei tiedä miten Usassa soitetaan paikallispuheluja!! Tämä kokemus siis vain Elisan liittymillä, muista ei tietoa.

Oklahoma

Hurrikaani Eduardin oli määrä iskeytyä Teksasin rannikolle aamulla. Itse olemme siirtymässä itäänpäin, joten ei hätää. Täytyy seurata tilannetta, koska aiomme mennä viikon päästä Louisianaan.

Texasista lähdettyämme ajoimme vanhojen Route 66 kaupunkien, McLeanin ja Shamrockin kautta. Vanhat huoltamot ja motellit seisovat hylättyinä ja autioina paikoillaan. Vain muutamissa vanhoissa rakennuksissa on uutta toimintaa.

Clinton nimisessä pikkukaupungissa Oklahoman puolella on Route 66 museo, jossa on kerrottu tien eri vaiheista kuvien ja alkuperäisen rekvisiitan voimin. Kun uusi I-40 avattiin 70-luvun lopulla, pysähtyi kaikki toiminta vanhalla 66:lla. Nyt kaikki kylät ja kaupungit pyrkivät ottamaan kaiken irti turisteista jotka haluavat fiilistellä entistä valtatietä matkatessaan - museoita ja matkamuistomyymälöitä on kaikkialla matkan varrella.

Saavuimme iltapäivällä Oklaholma Cityyn, ilman lämpötila on 105 F eli n. 41°C, kuuma tuuli ei helpota asiaa.

Amarillo, Texas

Eilen kävimme Albuquerquen vanhassa keskustassa syömässä. Olimme noin puoli yhdeksältä etsimässä ravintolaa ja moni olikin jo laittanut lapun luukulle. Illallisella lienee syytä käydä aikaisemmin kuin Euroopassa.

Aamulla suuntasimme maailman pisimmälle köysiradalle, Sandian Peak Tramway:lle. Aamu oli aurinkoinen ja matka vuoren huipulle kesti 15 minuuttia. Hienot näkymät. Talvella täällä lasketellaan, mitä ei uskoisi kun lämpötila lähenteli nyt 30 astetta ylhäälläkin.

Matka jatkui kohti Texasia. Pysähdyimme Santa Rosassa automuseossa. Hienoja, entisöityjä Dodgeja, Mustangeja, Corvetteja, Chevrolettejä yms. ja oheisrekvisiittaa, lähinnä Route 66 kulta-ajoilta 50-60-luvuilta. Texasin rajan ylitettyä maisemat vaihtuivat alaviksi pelloiksi ja lehmätiloiksi molemmin puolin tietä. Ennen Amarilloa kävimme ihmettelemässä 10 maahan puoliksi upotettua Cadillacia - tilataidetta keskellä peltoja.

Amarillossa menimme maailmankuuluun Big Texan Steak Ranch -ravintolaan pihviaterialle. Emme lähteneet kokeilemaan ilmaista ateriaa, joka tarkoittaa 72 unssin eli 2 kilon pihviä lisukkeineen, pitää syödä tunnissa, muuten hinta n. 55$, vaan tyydyimme maksullisiin 450 gramman pihveihin. Erinomaista ja juuri oikein valmistettua!


Näytä suurempi kartta

Arizonasta New Mexicoon

Flagstafissa yritimme mennä vanhaan keskustaan illalliselle, mutta perjantai-iltana kaupunki oli aivan tupaten täynnä väkeä, eikä edes parkkipaikkaa löytynyt. Jos aikoo yöpyä Flagstafissa kannattanee ottaa majapaikka aivan keskustasta. Kannattaa myös ottaa huomioon, että Route 66 varrella, jossa suurin osa kaupungin motelleista sijaitsee, menee junarata. Junia kulki läpi yön soittaen torvea aina tasoristeyksiin tultaessa. Korvatulpille olisi ollut käyttöä!

Aamulla suuntasimme jälleen I-40 tietä itään. Käännyimme Holbrookin jälkeen Petrified Forest -kansallispuistoon, jossa kiersi 28 mailin mittainen reitti. Tien varrelta oli huikeita ja vaihtelevia näkymiä autiomaalle, jossa muinoin dinosaurukset vaelsivat. Joskus paikalla oli ollut myös metsää, nyt puiden jäännökset olivat kristallisoituneet kovaksi kiveksi. Muutenkin maisemat olivat matkan varrella hienoja. Kaupungit olivat pieniä, vanhan 66:n varrelle syntyneitä kauppa- ja motellikeskittymiä, ja lähinnä intiaanien asuttamia (Navajot, Hopit, Zunit). Gallup oli tosin kehittynyt kyläpahasesta varsinaiseksi alkuperäiskansojen kauppakeskittymäksi.

Tulimme illansuussa Albuquerqueen, jonne jäämme kahdeksi yöksi. Kävimme illallisella brasilialaisessa Tucanos-grilliravintolassa aivan kaupungin keskustassa. Illalliseen kuului maukas ja valtava salaatti- ja alkupalapöytä (noin 50 eri lajia) ja niin paljon eri tavoin grillattua härkää, possua, kanaa, kasviksia kuin jaksoi syödä. Eri tarjoilijat kiersivät erilaisten grillivartaiden kanssa pöydissä ja tarjoilu loppui vasta kun käänsi pöydällä olevan palikan nurin (vihreästä punaiseksi). Osuimmekin sopivasti keskellä baarikatua eli kävimme vielä terassilla istumassa ja katsomassa värikkään oloista iltaelämää. Nyt hyvät yöunet ja huomenna lepoa, sitten matka jatkuu!

Näytä suurempi kartta

Grand Canyon ja Williams

Matkalla Grand Canyonille yövyimme Williams-nimisessä pienessä, Route 66:n varrella olevassa kaupungissa. Paikka otti kaiken hyödyn irti Route 66 -teemasta: matkamuistokauppoja oli paljon, "museo" jossa vanhoja bensapumppuja, teeman mukaisia dinereita ja motelleja. Söimme illallista Cruiser's Cafe 66:ssä, joka on kuuluisa BBQ:staan ja paikallisen panimon tuotteista. Ribsit ja Pale Ale maistuivat hauskassa 1930-luvun huoltoaseman tyyliin sisustetussa dinerissa. Mukava kahden kadun pikkukaupunki!

Tämän perjantain vietimme ihaillen Grand Canyonin uskomattoman hienoja, jylhiä maisemia. Näköalapaikkoja oli paljon mm. Mather Point, Yavapai Point, Grand View Point. Näkyvyyskin oli hyvä, ei sumua niinkuin joskus saattaa olla. Jatkoimme vielä Desert View Drivea itään ja sieltä alas kohti Flagstaffia. Flagstaffissa asetuimme jo tuttuun Econolodgen majoitukseen.


Näytä suurempi kartta

Route 66

Aamulla oli aika sanoa hyvästit Las Vegasille ja suunnata kohti Colorado-joelle tehtyä valtavaa patoa, Hoover Damia. Ulkona 42 astetta eli kuuma! Pato on noin kolme kertaa stadikan tornin korkuinen.

Kingman -nimestä uneliaasta kylästä suuntasimme Route 66:lle, historialliselle loopille joka jatkuu Seligmaniin. Maisemat olivat hienoja. Hiekka-aavikko vaihtui ensin karuiksi punakallioiksi. Sitten avaraa, kaukaisten vuorten reunustamaa tasankoa. Matkalla Williamsiin, jossa yövymme, maisemat vaihtuivat vuoristometsiin, ylhäällä Grand Canyonin lähellä kun ollaan.


Näytä suurempi kartta

Fremont Street

Eilen kävimme Tuulin suosittelemassa Fremont Street -huvittelualueella. Alue on perinteistä Las Vegasia kasinoineen, hotelleineen ja ravintoloineen, mutta kävelykatu on katettu audiovisuaalisella katolla. Noin tunnin välein on videoshow, jolloin kaikki muu toiminta pysähtyy ja kaikki katsovat kattoon. Kävimme syömässä Bay City -hotelli/kasinon Dinerissa. Ensimmäinen hotelli/kasino ko. alueella vuodesta 1906 lähtien. Kivaa vaihtelua massiivisten kasinoiden reunustamalle stripille ja huomattavasti edullisempaa. Bussimatkaan (2$ suunta) kannattaa kuitenkin varata aikaa (45-75 min) ja hermoja tai sitten ottaa taksi.

Luonnonilmiöitä

Aamupäivällä olimme punttisalilla, ja kun poljimme kuntopyörää, tuli CNN:ltä "breaking news". Los Angelesin itäosassa oli juuri tapahtunut maanjäristys (5,4 Richt. as.), joka tuntui Las Vegasissa asti. No, me emme huomanneet mitään, eikä järistys tainnut aiheuttaa suurempaa tuhoa Losissakaan.

Ilma on todella kuuma. Päivällä on 42°C ja kylmimmilläänkin aamuyöstä 30°C. Auringonpaisteessa ei voi olla ja käveleminen ulkona on järjetöntä. Monorailillä (päivälippu 12 taalaa) pääsee kasinolta toiselle. Kävimme Venetianissa italiailaisella, ikuisen iltahämärän piazzalla Postrio-ravintolassa lounaalla ja katselimme gondolien lipumista Grande Canalilla - hieman absurdia mutta hauskaa!

Viva Las Vegas!

Matkalla Vegasiin poikkesimme Calicon "autiossa" kaivoskylässä, josta oli tehty turistinähtävyys. Suurin osa rakennuksista näytti uudelleen rakennetuilta, vanhaa oli säilynyt vähemmän. Pysähdyimme myös Primmissä ostoskeskuksessa Las Vegasin lähellä.

Vegasissa yövymme New York New York hotelli-kasinossa. Hotellissa on ison kasinon lisäksi useita ravintoloita (mm. hyvä pihviravintola, kiinalainen, italialainen yms.), kauppoja, baareja, kuntosali ja spa - kaikkea mitä turisti tarvitsee, välttämättä ei tarvitsisi poistua hotellilta lainkaan. Hotellirakennuksia kiertää hieno Manhattan Express -vuoristorata, jonka vauhdikkuuden kävimme kokeilemassa jo tuloiltana.

Yksikätisiäkin kävimme veivaamassa, mutta vielä ei kohdalle osunut sitä miljoonapottia...ehkä rulettipöydässä tänä iltana onnistaa!

Universal Studios - tulta, vettä, räjähdyksiä

Tänään oli vuorossa elämyksiä elokuvamaailmasta, Universal Studios. Huvipuisto on rakennettu studioiden viereen ja kiertoajelulla studioalueella oli mielenkiintoisia lavastuksia, mm. Desperate Housewives tapahtumapaikka taloineen ja katuineen. Sisälle varsinaisiin studioihin, joissa kuvataan mm. C.S.I. ja Heroes, ei ollut pääsyä meidän lipuilla. Huvipuistossa sai tutustua myös pyrotekniikkaan ja stuntteihin.

Huvipuistossa oli erilaisia 3D kokemuksia (Terminator, Shrek) ja ajeluita (Mummy, Jurassic Park) tai näiden yhdistelmiä (Simpsons). Waterworld -esityksen stunttinäyttelijät kastelivat katsojiakin, olimme sen verran ylhäällä että selvisimme kuivina. Kunnon kastelu tuli sitten Jurrasic Parkissa, jossa dinot ruiskivat vettä matkan varrella ja ajelu päätyi vauhdikkaaseen laskuun suihkulähdealtaaseen.

Ihmisiä oli päivällä tungokseen asti, onneksi oli VIP-passit. Sillä pääsi ohi kaikkien jonojen ja heti seuraavaan näytökseen tai ajeluun. Muuten kaikkea ei ehdi kokea päivässä ja kuumuudessa on ikävä jonotella tuntitolkulla. Toki VIP-passi maksaa kaksi kertaa enemmän, mutta on kyllä ehdoton ainakin näin lomakautena.

Viideltä matka jatkui ja Los Angeles jäi taakse. Yöpaikka Hesperia -nimisessä kaupungissa. Sitten aamulla kohti Las Vegasia, matkaa on sinne on n. 200 mailia!

Näytä suurempi kartta

Welcome to Hollywood, baby!

Tänään lähdimme vasta puoliltapäivin liikenteeseen. Ensin Beverlyhillsiin aamiaiselle, sitten kohti Hollywoodia. Walk of Famein tähdet, Chinese Theatherin käden- ja jalanjäljet ja vahakabinetti olivat ohjelmassa. Ja tietenkin Hollywood -kyltin kuvaaminen! Vahakabinettia ei voi suositella kenellekkään! Yksikään nukke ei muistuttanut ketään, mutta muuten Hollywood Bulevard lienee "must see" -osastoa.

Kävimme iltapäivällä myös rannalla, Venice Beachillä, missä oli tungokseen asti väkeä. Rantakatu on markkina-aluetta, missä kukin yrittää myydä osaamistaan tai jotain erityistä juttua. Rantakin oli täynnä ihmisiä aurinkoista vapaapäivää viettämässä. Ja se on totta: ilman autoa täällä ei pääse minnekkään. Päivän sight seeingillekin tuli jo matkaa noin 70-80 kilometriä!

Sunset Strip

Santa Monica bulevardille ja kohti Sunset Strip -katua Hollywoodissa. Jätimme auton parkkihallin (10 USD) ja suuntasimme Sunset Stripille etsimään illallispaikkaa. Päädyimme Le Clafoutis nimiseen italialais-ranskalaistyyppiseen ravintolaan, joka osoittauitui erinomaiseksi valinnaksi. Annokset olivat valtavia ja erittäin herkullisia. Filet Mignon piti sisällään kaksi n. 250 g sisäfilepihviä, tonnikalatartar alkupalana oli sekin riittävän iso ja maukas. Palvelu oli niin nopeaa, että emme ehtineet syödä alkupalojakaan, kun jo oltiin tuomassa pääruokaa! Alkupalat, pääruuat, olut, viini, kahvit ja ruokajuomat yhteensä vain 100 taalaa.

Baarinetsintä päätyi muutama sata metriä eteenpäin Red Rock nimiseen paikkaan. Siellä oli listalla saman viinitilaperheen, Firestonen, missä kävimme päivällä, olutta mutta se oli loppu. Rento paikka. Astetta fiinimpi ravintola ja drinkkibaari oli kulman takana, Isla, missä margaritat maksoivat 8 taalaa. Timo otti muutaman, minä siemailin hieman ja join vettä koska olin kuskina. Takaisin ajaessa totesimme että kovempi meno oli Robertson blvd:n ja Santa Monica blvd:n risteysalueella. Ehkä sinne huomenna?

Viininmaistelua ja rantoja

Aamupäivällä suuntasimme jälleen kohti etelää. Pysähdyimme Santa Ynezissä Firestonen viinitilalle maistelemaan tilan tuotoksia ja kuulemaan miten viiniä Californiassa valmistetaan. Viinirypäleet poimitaan syys-lokakuussa ja toisin kuin Ranskassa, Californiassa ei tule syksyllä myrskyjä jotka voisivat vaarantaa sadon. Siksi Californiassa tuotetaan paljon viiniä ja marjaan tiivistyy muhkeampi maku! Viinit olivat oikein hyviä ja ostimme pari pulloa mukaan: Cabernet Sauvignon 2005 ja Sauvignon Blanc Early Pick 2006. Maistelu maksoi 10 USD ja sillä sai viinilasin mukaan.

Ensimmäinen tankkaaminen tuli ajankohtaiseksi, Premium (91 okt.) maksoi 4,59$ gallona eli n. 0,80 €/litra. Californiassa pitäisi olla kaikkein kallein bensa koko USAssa. Mitä ne jenkit oikein valittaa?

Jatkoimme matkaa vuorten poikki kohti Santa Barbaraa, jossa etsimme tovin paikkaa missä saisi jotain muuta kuin leipää, pastaa, friteerattuja tuotteita, hampurilaisia...Denny's onneksi tarjosi pihviä ja vihanneksia. Sitten Pacific Highway 1:lle ja Malibu beachin kautta kohti Los Angelesin liepeillä olevaa Santa Monicaa, josta käsin aiomme tutustua LA:n nähtävyyksiin. Majoituimme loisteliaaseen Days Inn hotelliin.


Näytä suurempi kartta

Merituulen tuoksua

Aamu alkoi käynnillä Monterey Bay Aquariumissa. Kahdessa kerroksessa oli esitelty Tyynenmeren elämää pienistä krittereistä aina 300 kiloisiin tonnikaloihin ja vasarahaihin. Hienoja meduusoja oli myös runsaasti erilaisia eri tankeissa. Käymisen arvoinen paikka, liput 25 usd.

Sitten 17 mile drive, joka oli todella upea maisemareitti, reitin ajaminen maksoi 9.90$. Sitten vuorossa oli Carmel. Eläkeläisten kansoittama lomanviettokaupunki, joka oli kaunis, mutta ei ehkä ihan meidän makuun.

Carmelin jälkeen suuntasimme Highway 1:lle. Ajoimme noin 260 km mutkittelevaa, jyrkkiä rinteitä nuolevaa rantatietä kohti seuraavaa etappia Pismo Beachiä. Näkymät olivat huikeita jyrkkine pudotuksineen ja rantaa huuhtovine vaahtopäineen. Maastopaloista ei ollut muuta merkkiä kuin palomiesten leiriytymispaikka. Hieno reitti, tähän mennessä upeimmat maisemat!


Näytä suurempi kartta

On the Road!

Olimme varanneet auton haun kello 10 aamulla Alamon vuokraamosta, joka oli aivan lähellä hotelliamme. No niin oli moni muukin. Tullessamme jono ulottui melkein ulos asti, noin sata ihmistä halusi auton alleen juuri samaan aikaan! Leuka rintaan ja nöyrästi hännille. Meni kaksi tuntia kunnes pääsimme hakemaan autoamme hallista. Onneksi sentään varaamamme Chevrolet Equinox vaihtui muhkeaan Nissan Murano S 4WD:hen.

Sitten laukut hotellista ja matkaan kohti Golden Gatea yli kumpuilevan San Franciscon. Eteläisellä näköalapaikalla ei ollut yhtään parkkitilaa ja autot kiersivät jonossa. Siis kohti pohjoista sillan yli. Toisella näköalapaikalla pienen odottelun jälkeen saimme paikan ja pääsimme kuvaamaan. Sää oli upean aurinkoinen eikä eilisestä sillan huiput peittäneestä sumusta ollut tietoakaan.

Tomtom-navigaattori (aivan välttämätön väline täällä) opasti meidät seuraavaksi kohti etelää ja Gilroyn Outlet myymälöitä. Esim. T-paitoja irtosi 3 kpl 25 USD. Shoppailun jälkeen enää pieni spurtti kohti Montereytä. Yövymme Econolodge motellissa. Ensimmäinen etappi on takana!


Näytä suurempi kartta

The Rock - hääpäivä Alcatrazilla

Päivä valkeni tänään hieman lämpimämpänä ja aurinkoisena. Suuntasimme kohti vankilaa, Alcatrazia. Aika vaikuttava paikka, niin lähellä mutta niin kaukana kaupungin normaalielämästä. Saarelta on hienot näkymät San Franciscoon ja Golden Gatelle. Itse vankilamijöö on kumman tuttu, dokumenteista ja elokuvista. Saarella käy vuodessa miljoona turistia. Liput pitääkin ostaa 1-2 viikkoa etukäteen netistä haluamalleen lähdölle.





Rantauduttuamme mantereelle suuntasimme "turistirysään" Fishermans Warfille. Lounas Bubba Gump -teemaravintolassa (Forest Gump elokuva), katkarapuja tottakai eri tavoin valmistettuna. Hyvää ja hyvin amerikkalaista! Satama-alueen laitureilla köllötteli auringossa turistien kuvattavana joitakin merileijonia. Sitten suuntasimme Cable Carilla ylös kohti hotellia. Tähän hienoon kyytiin joutuu jonottamaan kiltisti puolisen tuntia ja maksamaan 5 usd per suunta, mutta näkymät ylhäältä alas jyrkkiä katuja pitkin merelle asti ovat upeat!

Saavuimme San Franciscoon

Lento Nykistä San Franciscoon ei mennytkään ihan nappiin. Koneen lastaus myöhästyi hieman mikä johti siihen että odottelimme koneessa 1,5 tuntia ennen kuin pääsimme lähtemään. Trafiikia oli melkoisesti. Sama juttu kun lähestyimme San Franciscoa: tunti kiertelyä ilmatilassa ennen laskeutumista. 

Seuraavana aamuna oli vastassa pirteä herätys. Ilman lämpötila oli vain 50-55 F eli noin 10-13 C ! Kesäloma kun on emme olleet ottaneet mitään lämmintä mukaan...siis leuka rintaan ja kauppaan ostamaan huppareita. Tutustuimme päivällä Chinatowniin: Hang Ah Tea Roomissa söimme lounaaksi dim sumia ja illalla kävimme vielä syömässä kiinalaista yhdessä lukuisista ravintoloista. Täällä ollessa voisi erehtyä olevansa jossain päin Kiinaa. 

Tänäänkin on viileää ja sumuista. Kohta lähdemme cable carilla kohti Fishermans Warfia ja sieltä laivalla Alcatraziin. Sopivaa puuhaa näin 8-vuotishääpäivänä!

Tässä San Franciscon hotellimme: Executive Hotel Vintage Court

New York!

Kahdeksan tunnin lento takana, vielä pitäisi jaksaa istua n. Kuusi tuntia San Franciscoon. Kaikki sujui todella rivakasti JFKn lentokentällä eikä parin tunnin koneenvaihtoaika tehnyt yhtään tiukkaa.

Geolocate this post

Posted with LifeCast

Pyykkäystä ja pakkausta

Ensimmäinen lomapäivä ja aurinko paistaa! Pyykit on pesty ja tavaroita kasattu pakkaamista varten. Näyttäisi että päästään vähemmällä tavaramäärällä liikkeelle kuin normireissuille, kun ei tule sukelluskamoja ja vedenalaista kuvauskalustoa mukaan. Tänään pitää vielä pakata kaikki, mutta sitä ennen mennään loman kunniaksi lounaalle Mestaritalliin. 

Jee, kesäloma alkoi!!

Kaikki alkaa olemaan pulkassa, enää pikku valmisteluja. Reittipisteet syötetty TomTom navigaattoriin, kiitos kuuluu näille: Google Maps, GMapToGPX ja RouteConverter. Kaikki onnistuu Macilla, kuinkas muuten?

Lämpötilat alkaa hieman etukäteen pelottamaan, viikon alussa näytti olevan esim. Las Vegasissa 45C ja tuuli 0 m/s.

Pari yötä ja sitten mennään...

Kohta se alkaa...

View Larger Map

Matka alkaa 20.7.2008